1. Ongelma

Oletko koskaan kokenut sitä tympeää tunnetta, kun pöytäsi on täynnä näyttöjä, muttet siltikään saa kaikkea tarvitsemaasi informaatiota näkymään kerralla? Tai kenties olet katsomassa luentoa, mutta keskittymisesi alkaa herpaantumaan, jolloin luonnollisesti haluaisit käydä hieman kävelemässä tai nousta hetkeksi seisomaan, muttet voi, sillä et näe näytöstäsi kunnolla seisaallasi, jos et siis omista sähköpöytää. Ehkä yrität ratkaista ongelmaa vaihtamalla striimin läppärille tai kännykälle, mutta sitten taas vaivana on käsien vähäinen lukumäärä, tai huonot katselukulmat.

2. Idea

Kuten olet jo mahdollisesti huomannut (mikäli siis olet lukenut tämän sivuston artikkeleita), pidän erittäin paljon haasteista. Ongelmanhan olisi voinut ratkaista miljoonalla muulla tavalla, mutta päädyin jotenkin siihen, että näytön heijastaminen silmän eteen olisi paras mahdollinen ratkaisu. Tällöinhän kädet ovat täysin vapaat, eikä katselukulman pitäisi muuttua ollenkaan, vaikka olisit ylösalaisin! Suurin ongelma tässä metodissa on tosin silmän rajallisen polttopisteen kanssa väkertäminen. Ongelma tulee siis siitä, ettei ihmissilmää ole suunniteltu katsomaan esineitä todella läheltä, sillä mykiötä ei voi kuitenkaan supistaa ihan rajattomasti. Tässä on vielä jostakin kopioitu esimerkkikuva silmän toiminnasta:

3. Ensimmäinen prototyyppi

Heti ensimmäisenähän lähdin tietenkin kaivelemaan rojulaatikkoa, josta löytyi sopisvasti Arduinoja, sekä ST7789 -ohjaimella varustettu näyttö, jonka resoluutio oli hurjat 240x240. Onneksi olin leikkinyt näytöllä jo aikaisemmin, kun testailin älykellon rakentamista, joten testikoodikin oli jo tehty valmiiksi. Ajattelin toteuttaa fokuksen perinteisellä menetelmällä, eli siirtämällä tarkennettavaa kohdetta kauemmaksi. Tähän olisi kuitenin tarvinut peilin, sillä vanhasta puhelimen suojakalvosta ei ollut oikein heijastamaan kuvaa kahden heijastuspinnan kautta. Kun kuva saapui silmään, niin kaikki valo oli jo ehtinyt kadota matkalle.

Suojakalvojen käyttämisessä oli myös sellainen pieni ongelma, jonka kaikki kyllä tietää. Eihän se siis pysy muodossa millään ilveellä, eikä varsinkaan täysin tasaisena, joten kuva on sitä luokkaa.